Löysäläisen laulu

Mies olen kirjaton karjaton aivan
kun otti se omaksi sen viimeisen vaivan

Suuri Sampo sittenkin
saatiin toimimaan
nyt lähti pojatkin Aatamin
taas naapurin omenia poimimaan

Jäi lehtiin haalistuviin
sanat joiden päälle puhuttiin
Nyt rakastun kiiltokuviin
joiden kauniita olevan huhuttiin

Mistä ne tulisivat ylevät aatteet?
kun saumoista ratkesivat mieleni vaatteet

Siitä vuosia nyt jo on
kun pihakoivusta pudottiin
sai kaikki lahjaksi puseron
joka elämänlangasta kudottiin

Ja syliin kylmän maan
jäi intiaanikesäni haaveiden
Nyt uppoudun Harmajaan
kanssa kotitaloni aaveiden

Ja pidänkin siitä huolen
että lasini viini täyttää
ja kun pahalta alkaa näyttää
viime pisaran siitä nuolen
ja odotan että taipuu
jo lopulta selkä mielen
jota kuristaa kahleet kielen
ja vapauden villi kaipuu
on kädet kuin kerjäläisen
niin rengin kuin isännänkin
nyt laulanee suuri Hänkin
jo laulua löysäläisen

Minä olen hullu

Lika on ainetta väärässä paikassa
Minä olen likaa
Tohtori tutkii mun aivokäyrää
Onko siinä vikaa?

Joko minä olen hullu
Tai kaikki muut ovat hulluja
Pullosta tullu
Zäbä däbä däbä däbä däbä däbä dää

Lika on ainetta väärässä paikassa
Sinä olet likaa
Tohtori tutkii sun aivokäyrää
Onko siinä vikaa?

Joko minä olen hullu
Tai kaikki muut ovat hulluja
Pullosta tullu
Ihan sama ihan kiva hähhähhähhähhää

Salmisaaren Salome

Pojaksi kätilöt tyttöä luuli
Tähtien kirkuvan isoäiti kuuli

Nyt se lannetta keikauttaa
Silmien alla on sopivasti mustaa
Runoja se rustaa mustissaan
Katala nainen kamalia korvaani kuiskuttaa

Ja jollet minua saa
Niin sinun isäsi on kyllä tunnettu lakimies
Juulia
Sun haljenneita huulia
Pikkutunneilla pussaan

Turhaan täällä haavojani nuolen
Takiasi ennen aikojani kuolen

Sieltä missä järki lakkaa
Sinä alat ja sydämeni hakkaa
Nimeni on listassa seuraava
Olen nuori ja naiivi ja minulla on tunteita

Ja jollet minua saa
Niin sinun isäsi on kyllä tunnettu lakimies
Juulia
Sun haljenneita huulia
Pikkutunneilla pussaan

Salmisaaren Salome on 22 ja sekaisin
Salmisaaren Salome ou jee

Akka Pohjolan
Olet sukua Kristiinan
Ja tiedän kyllä mikä odottaa
Jollet minua saa
Juulia
Sun haljenneita huulia
On jo tosi kova ikävä

Sunnuntailapsi

Käsinkosketeltavaa
Mitä sekin tarkoittaa?

Halki pihamaan, ympäri talon
Kiertää nauha sinivalkea
Harvinaisen haalea lokakuu

Sitä mitä sanotaan
Käytetään vastaan

Me oltiin ne kaksi
joista arvannut ei
olit Hiljainen Poika
minä Sunnuntailapsi

Millainen mies
Kukaan ei kylillä tiennyt
oli vihille vienyt
äidin, sen pojat vain ties

Mitkä virret valitaan?
Mitä ne meistä kirjoittaa?

"Omassa pienessä porukassaan"
"Silloin tällöin muidenkin kanssa"
"Keskitason yläpuolella"

Kuka mitäkin luuli
Kun kävi kylässä tuuli

Me oltiin ne kaksi...

Tänä yönä, Aaro
Pidä silmät kiinni

Me oltiin ne kaksi...

Huomenna hän tulee

Nyt on isä vähän väsynyt on isä vähän ottanut ja itkenyt
Nyt on isä meidän kuollut nyt on silmä sammunut ja sydän särkynyt
No muuttuneetko on nyt ajat, seurapiiritoimittajat utelee
Ja Ameriikanjeesus kaataa lisää samppanjaa ja laulaa:

Huomenna hän tulee
Huomenna
Mä lupaan niin
Jos uskot ihmeisiin
On pakko odottaa
Kuin kuuta nousevaa
Ja jossain Estragon
On onneton

Nyt rapisee maalit tauluista ja loppuneet on lauluista jo aiheetkin
Näytelmät on näytelty jo loppuun, Tshehovkin sai väritelkkarin
Entäs nyt kun Elviskin on jättänyt jo isiemme maan?
Mitä me kuunnellaan
kun radiotkin soittaa samaa paskaa, siellä joku taas laulaa:

Huomenna hän tulee...

Kaikki maailman kirjat luin, barbinuket mustiin puin muuten vaan
Uskonnosta toiseen surffailin ja sain energiat virtaamaan
Asketismi, irtoseksi, rakkaus jota ikuiseksi vannottiin
upposivat valtamerten pohjiin lailla haaveiden

Ja niin
on nuori sydämein
vaikka huorin tein
nyt uskon ihmeisiin
ja lähden tanssimaan
vain aurinko ja kuu
on turhaa kaikki muu
en pelkää kuolemaa

Ukonlintu ja virvaliekki

Muistatko Johanna kun kaatosateesta
kastuneet vaatteeni sänkysi päätyyn ripustin?
Sinä soitit pianoa ja lauloit
Keitit kahvit pariisilaisittain
ja kun avasin pallohameesi napin
sinä sanoit: joku meitä katselee
Katselee

Sinä olit ukonlintu, outolintu
Lapin tuiman tuntureilta
Kuningatar germaaninen
Minä olin yksinäinen virvaliekki
Hurja poika Hämeestä
Ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen
Jäisin siihen ruusun vuoteeseen

Muistatko Johanna kun yritimme olla hiljaa?
Veljesi takana seinän nukkui
Hehkui hiili hiiltä vasten
Varovasti verhojen läpi tuli aamu
ja ennen kuin lähdit asemalle miestäsi vastaan
sanoit: joku meitä aina katselee
Katselee

Sinä olit ukonlintu, outolintu
Lapin tuiman tuntureilta
Kuningatar germaaninen
Minä olin yksinäinen virvaliekki
Hurja poika Hämeestä
Ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen
Jäisin siihen ruusun vuoteeseen

Muistatko Johanna kun kuiskasin korvaasi hiljaa
unen läpi vastasit oudolla kielellä
Minä silitin päätäsi ja valvoin

Sinä olit ukonlintu, outolintu...

6:06

Et ollut klassisella tavalla kaunis
Mutta maalasit varjoja seiniin
Ja olit jokaisella tavalla kaunis

En osannut maalata
Mutta se ei ollut tärkeää
Kun olin muuten arvoituksellinen

6:06, Somerjoki soi
Mitä jos ajattelenkin aina vain sinua?
Voisin olla muusasi ja tehdä arjen työt
Jos tahdot niin mä leikkaan hiukset pois
Ja annan omaa aikaa
Kun mustia aukkoja tutkit kaikki yöt

Mä annoin avajaisissa silmää
Ja sä koitit olla virallinen
Kun suosittelit sitä yhtä kirjaa

Näin vain silkkikorsetin
Ja vein sut invavessaan
Annoin tulkintani teoksestasi

6:06, Somerjoki soi
Mitä jos ajattelenkin aina vain sinua?
Voisin olla muusasi ja tehdä arjen työt
Jos tahdot niin mä leikkaan hiukset pois
Ja annan omaa aikaa
Kun mustia aukkoja tutkit kaikki yöt

Tyhjiä sanoja

Rakkaani, oletko vielä hengissä?
Pöly on laskeutunut ja luojat levolla luomisesta
Olen vapaa lailla linnun liitämään
mutta jään ja kanssasi kannan huolta huomisesta

Televisio on aurinkoni
Jossain vielä mulle hymyillään

Jouluvalot ikkunoissa
Ostin Kevätpörriäisen
Että tuntisin etäisesti eläväni

Että tuntisin etäisesti eläväni

Henkeäni ahdistaa, nyt turvaudun tekniikkaan
joka minun tunteeni tunkeilevat turruttaa
Viini vaikerrukseni vaimentaa
hetki vain ja se väkevänä virtana mieleni muurit murruttaa

Sinun hymysi on todella vastustamaton
Kun se päivästä toiseen sama on

Jouluvalot ikkunoissa
Ostin Kevätpörriäisen
Että tuntisin etäisesti eläväni
Että tuntisin etäisesti eläväni

Anna minulle jokapäiväinen taisteluni
Anna minulle jokapäiväinen taisteluni
Anna rahaa ja karikatyyreja minä olen viikonloppuna väsynyt mies minä liikun se saa mieleni rauhoittumaan
Sillä onhan osani olla myytävänä kuin naudat markkinoilla minä liikun se saa äänet vaikenemaan
Virta vie enkä pysy paikoillaan sinun vuoksesi hengitin ja nauroin eilen tuli huhtikuu
ja huomenna olet poissa
Tyhjiä sanoja hengittelen hiljaa sisään ulos sisään minä olen tahra sinä olet kukka äläkä saatana hymyile taas niin kuin Angelina

Synnyin tappamaan

Tiedän että olen liian nuori
ja että sinulla on kiire
Mutta sydäntäni painaa
raskas taakka

En tahdo aikaa hukkaan heittää
Yhtä kysyä jos saisin:
Missä olit silloin
Jumalani?

Missä olit kun synnyin tappamaan?
Olenhan sentään ihminen
Miksi minulla mieli aina on
sinne missä on siemen kaaoksen?

Istu kanssani kiville rakkaani
Anna kypärän kiertää
Kuule kuinka sotilaat
juovat vettä

Ethän vuokseni kyynelehdi
Olen aristokraatti:
Sydämeni särkyi
kun synnyin

Sydämeni särkyi kun synnyin tappamaan
Olenko sittenkään ihminen?
Minulla on suunnaton kaipuu sinne
missä on siemen kaaoksen

Synnyin tappamaan
Olipa kerran ihminen
joka oli minä ja sinä ja me ja te
ja niin kauniskasvoinen

Viimeinen kesä

Koffin puisto pikkuhiljaa
tyhjenee mut meillä ei oo
pienintäkään aikomusta
mennä vielä nukkumaan
ei nuorena tarvitse nukkua
eihän?

Me ollaan aivan fiiliksissä
Leevi and the Leavingsistä
patterit on loppu mutta
saamme vielä kuulla että
räntää ja rakeista verta rakkain
vielä sataa rakkain

Me elämme viimeistä kesää
elämme viimeistä kesää

Mä en ole sinun etkä
sinä ole minun mutta
jos katsot ihan tarkkaan
Hietalahden rantaan
tuo risteilijä on valmis
kohta

Minun pääni sinun sylissäsi
on kaikki sinun sylissäsi
kuuntelen sun hengitystä
missähän me ollaan
kuusikymmentäneljä-vuotiaina
täälläkö ollaan silloin?

Me elämme viimeistä kesää
elämme viimeistä kesää

Kuuntele kuinka sieluni laulaa, outoja musisoi
Kuuntele kuinka meret pauhaa, harjuilla huminoi

Sininen kukka

Kuin outo huntu päälle laskeutunut ois
Ennen aikojainko nyt haihdun pois?
Niin kuin sinäkin
niin kuin sinäkin

Taas kutsu kaikuu yli tummien metsien
sydämeni kotia etsien
Niin se mut saa
hämärän kujia kulkemaan

Mua miksi tervehtävät tiet ja tuvat tutummin
Täällä vaelsinko jo aiemmin?
Harhojako näin
vai sinutko hauraana peilissäin?

On syvä henkesi kuin valtameri loppumaton
sinne virta vietellyt sieluni on
Laivat ne käy
seireenit unien hiljentäy

Kuin outo huntu päälle laskeutunut ois
Ennen aikojainko nyt haihdun pois?
Niin kuin sinäkin
niin kuin sinäkin